Joskus vaa tuntuu et kaikki menee vituillee. Joskus vaa haluin kadota täst maailmast kokonaa, ainaki hetkeks. Motivaatioo mulla ei löydy muutaku just ja just koulun käymisee... Elämä ei aina mee ihanko elokuvissa.
Ei musta tuu täl hetkel muuta mielee ku suuri angstipallero joka vikisee ja kitisee vähä kaikesta. Mikään ei ole nyt hyvin, tuntuu et kaikki mitä tääl tapahtuu ois mun vika, ja mua rangastais siittä. Ehkä elämäs kuuluu tosiaan olla niit rankkoi alamäkii, mut joskus tuntuu et niit on ollu liikaa eikä niit enää haluais kohdata, mut kai se vaan on väistämätöntä..
.:Ei mulla muuta:.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti